Kalkkiviivoilla, pentuja iloa, surua - ja toivoa

Kun Estun ”laskettuaika” alkoi lähestyä, niin jännitykseni kasvoi ja kurkin kännykkääni aina silloin tällöin, jännittäen viestiä, alkaneesta synnytyksestä tai mahdollisista komplikaatioista. Asiaa ei auttanut puhelimeni temppuileva akku, joka tietenkin sammui juuri etkeä ennen kuin, Mari lähetti minulle viestin Pääsiäissunnuntaina viestin Estun ruokahaluttomuudesta ja, että vauvoja voisi tulla pian.  – Sen verran olen taikauskoinen, etten tohtinut päivittää tätä tietoa Blogiin, ennen kuin pennut syntyisivät.

Tähän väliin kuitenkin mahtuukin ”mamma kerhomme osalta iloa ja surua. Aloha-beagle sai neljä pentua poikaa ja yhden tytön ja Sol-Australian kelpien ainokainen kuoli tytön kohdussa.

Pääsiäinen kului ja toivoin, että pennut syntyisivät keskiviikkona 3.4. äitini 70V syntymä päivien kunniaksi, jolloin ensimmäisestä astutuksestakin olisi  61 vrk. Eipä kuulunut pentuja ja torstain ja perjantain välisenä yönä näin aivan liian todentuntuista painajaista. Unessani Mari soitti minulle olevansa viemässä Estheriä eläinlääkärille ”pysähtynen synnytyksen vuoksi, verta oli kyllä tulossa jne jne. – ja soittaisi minulle myöhemmin”.
Kun sitten heräsin, niin huomasin, että – jälleen - puhelimestani oli akku loppu. Olin kauhuissani, ”kuinka olin saattanut nukahtaa odottaessani tietoa Estun voinnista”. – Vähitellen ymmärsin, että kyse oli vain painajaisesta.

Perjantai illalla huomasin, jonkin sortin ”ahdistusta” – sellaista, josta teki mieli ”avautua jollekin” , mutta jota itse pidin osin ”hömppänä”, kun onhan tässä nyt kyseessä ”vain koiran synnytys, ja kaiken lisäksi kokeneen kasvattajan huomassa” , ja mitäs sitä nyt painajaisista höntyilemään”. Silti oli vaikeaa ravistella tuota tunnetta pois.

Hassua, sillä samoihin aikoihin, kun aloin ”todella hermoilla” oli Estu alkanut ”hehhettämään” – siinä malliin, että kohta tapahtuu jotakin. Olihan typy alkanut rakennella majaa puolen päivän jälkeen, mutta varsinaiset synnytystouhut tyttö aloitti illalla. Klo 23 aikaan syntyikin ensimmäinen pentukainen. Tuona yönä syntyi kaikkia kolme prinssiä ja kaksi prinsessaa. Kaikki todella pieniä; vaikkakin siis täysi-ikäisiä.

Varoittelin itseäni kahdesta kriittisestä vuorokaudesta; etenkin kun pennut olivat niin pieniä – ja vaikka kerroinkin avoimesti ilouutisia. Tarkastin kännykkäni aina silloin tällöin – ja kiroan sen huonoa akkua. Ja niinhän siinä kävi, että Marilta tuli viesti yhden prinsessan kuolemasta. Ihme kyllä se pentueen pienin; toinen tytöistä porskutti edelleen, vaikka sen puolesta Mari oli ollut eniten epäileväinen.

Kyllä minua itketti pikku-prinsessan kohtalo, vaikka järki sanoikin ja sanoo, että näin paras; ei tytöstä olisi ollut eläjää kitalakihalkion kanssa. Toivon, ettei pienokainen kokenut suurta nälkää tai janoa ennen kuolemaansa. Voin ajatella, että pienokainen sai hetken olla Estun karvojen lämmössä ja sisarustensa seurassa ja pääsee nyt koirien taivaaseen. Siellä ei yksi kitalakihalkio menoa haittaa. Teki hyvää, jutella asiasta parinkin ystävän kanssa, joista suurimman vyörytyksen sai päälleen, ”isukin” omistaja, Kata. On jännää, kuinka minua voin niin surettaa pienokaisen kuolema, vaikka en ole edes nähnyt pentuja luonnossa. Ehkäpä sitä itkee samalla muutakin; kukapa ties mitä. Ja tietenkin huolta, että Estulle olisi voinut käydä synnytyksessä jotakin. En osaa sanoa, osaako koiraemo kaivata yhtä pentua, kun seurassa on vielä neljä.

Toivon että, muiden pienokaisten taival on nyt helpompi, mutta en vielä hengähdä helpotuksesta. Odotetaan, nyt sen verran, että pentujen paino alkaa nousta. – Toki tarmoa niissä kuulemma riittää. Siis toivotaan, toivotaan... Aivan kuin Estherin virallinen nimi ESperanzakin kehoittaa. 

Tässä on Estun Viisikko - Alkuperäinen kokoonpano 

Enhän minä muuten kakkua ja karkkia söisi, mutta.....

EStusta ei mitään uutta, Mammakerhosta hyvää ja huonoa

Mammakerhostamme on kuitenkin kuulunut ristiriitaisia uutisia. Ensiksi Aloha-Beagle sai neljä tervettä pentua ja seuraavana päivä Sol-Australiankelpielle tehtiin keisarileikkaus ja ilmeni, että ainoa pentukainen oli kuollut. Sol selvisi leikkauksesta ja voi kuulemma hyvin. Samalla kun odottelen jännityksellä Estun lähestyvää synnytystä (ja oikeastaan hiukan  toivon, että synnytys olisi  tänään äitini syntymäpäivien kunniaksi), ajatukseni ovat Solin isännän luona: Hän ei ollut vain toivonut Solin tiineyden päätyvän hyvin, vaan myös saavansa Solin pennun itselleen. 

 

Kasvattajakurssilla käytiin läpi myös näitä murheellisia tapauksia ja joku sanoikin, että jokainen kasvattaja tulee jossakin vaiheessa törmäämään näihin ikäviin tapauksiin. Näin kaiketi voikin olla, ainakin jos kasvatustoimintaa on paljon. Itse tiedän ”läheltäni” erään toisenkin tapauksen, jossa synnytys ei päätynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä tapauksessa yksi pennuista selvisi, mutta pari sinnittelijää oli liian heikkoja jatkaakseen taivaltaan koiruuksien maailmassa. Useampi tietämäni tiineys on kuitenkin onnistunut hyvin ja uhkaavatkin tilanteet ovat päätyneet mukavasti.

Ja juuri tätä kirjoittaessa sain Marilta ”ei mitään uutta-viestin”: Nyt on mennyt 61 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta, eli aikataulussa mennään. Hyvä niin.

Onnittelut Hannalle,Tommille ja Alohalle ja halauksia Narnole ja Solille!

Estun varmastikin onnisttelisi koiramaisesti Alohaa ja lohduttaisi Solia!

Tässä on vielä aika ottaa kauneusunia

Pari kuvaa

Tässä Estu harjoitteli P-pentueeseen syntyneen pienokaisen kanssa mitä tuleman pitää
Kuva: Katariina Keinänen, 22.3

Vielä on aikaa viettää keittiössä ja kerjätä herkkuja
Kuva: Katariina Keinänen, 22.3.

Kyllä Estukin on paikkansa löytänyt,  Mitäs sitä koiransängyssä olemaan kun ihmistenkin vuoteessa on tilaa
Kuva: Mari Jänisnimi,  22.3.

Voi tuota masua, niin mielelläni sitä rapsuttaisin.... siellä ne pennut ovat!
Kuva: Mari Kiviniemi? 22.3.

Iskäkoira Basso esittäytyy

Lumikuono Basajaun ” Basso ” muutaman päivän kuluttua 5v-päiväänsä viettävä herrasmies. Rento ja mutkaton tyyppi, joka tykkää (melkein) kaikista  Remmissä ollessa koettaa vastaantulijoita komennella, mutta irrallaan ollessa aina valmis leikkiin, iloon ja hauskanpitoon! Rakastaa kesällä vettä ja talvella lunta. Ryplää kesällä kaikissa mahdollisissa rapakoissa missä vain vähänkin voi. Lelut ovat kovassa huudossa ja suosikki-Ihaa nro 3 on jo menossa.

Komeaksikin poikaa on tituleerattu monen eri tuomarin taholta. Tittelirivi näyttää seuraavalta CIB FI EE LV LT BALT MVA LTW-13 eli suomennettuna: Kansainvälinen, Suomen, Eestin, Latvian, Liettuan, Baltian muotovalio sekä Liettuan voittaja-13. Komeuskisojen lisäksi Basson kanssa harrastellaan tokoa ja tavoitteena olisikin lähteä tänä vuonna kisailemaan ja ehkäpä saavuttaa joskus se koulutustunnus TK1. Myös agilityä, paimennusta ja hakua ollaan kokeiltu.

Terveystarkastuksissa Bassolla on A/A lonkat ja 0/0 kyynärät. Silmissä on kaksi ylimääräistä ripseä ja todettu coloboma kennelliiton paneelissa. Neljän eri silmiin erikoistuneen eläinlääkärin lausunnon mukaan se ei vaikuta koiran elämään mitenkään. (Ensimmäinen schapendoeseilla todettu tapaus).

Kepposiakin Basu osaa tehdä… Joskus ei niin kamalan mukaviakaan.. Viime jouluna herra päätti syödä kokonaisen kalkkunafileen verkkoineen päivineen joka oli pöydällä jäähtymässä… ja varasti sen niin taidokkaasti ettei edes astia ollut kaatunut. Kerran näyttelyyn mennessä se hyppäsi takaikkunasta pihalle ja viipotti häntä sojollaan pitkin maita ja mantuja… Lämpöpatteriksi Basson saa aina.. Nukkuu vieressä sängyssä ja joka päivä lullutellaan sylihoidossa.

Tutustumaan saa tulla ja jos kysymyksiä on niin vastailen niihin mielelläni ja autan jos vain suinkin voin! Ja toki olisin onnellinen jos kuulen pentusista myöhemminkin niiden muutettua omiin rakastaviin koteihinsa 

katariina.keinanen@gmail.com

Linkki jalostustietojärjestelmään Basson tietoihin

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN30365/08&R=313

Lumikuonollassa on uusi emäntä - ainakin Estun mielestä

Estu on alkanut ”emännöimään” Lumikuonolassa; komentelemaan muita koiria. – Mari piti tätä merkkinä kotiutumisesta – ja hyvä niin. On iva tietää, että tyttö kokee olonsa sen verran kotoisaksi, että uskaltaa vaatia omaa tilaa, esim. sohvatyynyllä. Ei tämä emännöinti ole johtanut tukkapöllyyn tai muuhun vastaavaan, vaan on ollut ihan kuono-sanallista. Mari kertoi, että kun Lumikuonolan vakiasukas Onerva oli pyrkinyt Estun valloittamalle sohvatyynylle, oli Estu pörissyt aluksi ja sitten antanut Onervan tulla lähelleen. Keittiössäkään Estu ei ole arastellut sanoa sanaa tai toista ja tehnyt selväksi että keittiö on hänen(kin) aluetta.

Tällaisia uutisia kuulin jo viikko sitten. Oli mukava kuulla Tytön kotiutuneen, onhan synnytys varsin pian käsillä. Onhan Estu Marin sanoja käyttääkseni ”emännöinyt” täällä kotona. Tyttö on pörissyt sängylläni tai omassa pedissään, joillekin sinne pyrkiville koiravieraille, mutta olisin, luullut että rohkaistuminen moiseen veisi hiukan enemmän aikaa.

Nyt tätä kirjoittaessa alkavat päivät synnytykseen olla jo yhden anturan varpailla laskettavissa. 

Läksiäis- ja juhlamielellä

Estun "rattopojalla", Whiskeyllä, oli 7 vuotissynttärit 13.3. ja siinä niitä viettäessä vietimme myös Estun

läkisiäisiä. Tunnelma oli hyvä ja herkut maittavia ja niitä oli varsin riittävästi!

Tuhottu parissa sekunnissa 

Sitten seuraavana päivänä jäälle käelemään uuden schapendoes-tuttavuuden kanssa. Rane on kolme-vuotias ihana uroksen tursake.

"Jäätikkökävelyn" jälkeen maistuisi kyllä joku herkku!

Estun mammaloma alkoi

Linnanmäen kukkulalla  paria päivää ennen Lahteen menoa

On mennyt lähes viikko, kun vein Estun Lahteen aloittelemaan mammalomaansa. Tunteet olivat ja ovat vieläkin hiukan ristiriitaiset: Edessä olevat kolmen kuukauden ero tuntuu pitkältä, mutta tiedän että tyttö on hyvässä hoidossa ja hyvää ja taidokasta hoitoa rakkaudella ja ympärillä on aina leikkikavereita. Ja toki, kyllähän minä pääsen kyläilemään pentujen synnyttyä. On hassua, kun huomaan tekeväni jotakin ihan kuin tyttö olisi vielä kotona: nousen varovaisesti sängystä (Estu makoilee monesti puolittain sänkyni alla), sanon jotakin kotiini tultuani jne.

Oli ihanaa saada Marilta viesti ensimmäisen yön jälkeen ”Kaikki hyvin viesti”.  Estu oli jo ensimmäisenä yönä löytänyt tiensä isäntäväen sänkyyn nukkumaan keittiössä nukkumisen sijaan”. Tieto ilahdutti… Tyttö oli kotiutunut siinä määrin että oli lähtenyt ”vieraaseen sänkyyn”. Ja liekö Estun kotoutumista auttanut se, että oma emokin asustelee Lumikuonolassa.

Ystäväni kyseli Estun tulevien pentujen väreistä. Onhan isä varsin väritykseltään tummanpuhuva. Totesin, ettei kasvattajien peruskurssi riittäisi, muuhun kuin spekulointiin ja käännyin Marin puoleen. Kävi ilmi, että vaihtoehtoja on kuulemma laidasta laitaan; koska Sekä Estun, että Basson perimässä on tarjolla erilaisia värimahdollisuuksia. Voi olla Estun kaltainen musta-valkoinen, Isän kaltainen tumma tai sitten sitten ruskeahkoon menevä. Kaikki kivoja värejä. Tietysti meillä jokaisella on omat mieltymyksemme. Vaikkei se väri rapsutustuntumaan vaikutakaan.

Tosiaan tuli tuossa käytyä kasvattajan peruskurssi ja nyt voisin teoriassa hakea Kennelnimeä. Voisihan tuota, mutta ainakaan vielä minulla ei ole suunnitteilla alkaa varsinaiseen kasvatustoimintaan. – Tarvitaan vielä lisää tietoa ja kokemusta – ja sopivat asuinolosuhteet – ja riittävästi pääomaa. Jo, ajatus siitä kuinka opettaa 5-6-7 kuukauden ikäisiä pentuja ulkona liikkumiseen kerrostalo-olosuhteissa. Ehkäpä 1-3 pentua vielä menisi, mutta 8-10 olisikin ihan eri juttu.  Ajatus pentueen synnytyksen valvomisesta yksin tuntuu kanssa aika hurjalta. Kiitos vain yliopistosairaalamaailmasta takkiin jäänyt ”kaikki vähääkään sairauteen/hyvinvointiin liittyvä voi ennä muutamassa sekunnissa päin prinkkalaa ja tarvitsee spesialistin” .  Mutta kukapa tietää, ehkä jonakin päivänä minulla on kennel, jossa pyörii iloinen pentua. Nyt on olen iloinen, että Estu synnyttää ja hoivaa pentunsa turvallisissa tai taitavissa olosuhteissa.

Matkalla lahteen 09.03.2013

Viimeinen kävely linnanmäen kukkulalla ennen Lahteen lähtöä

Kavreita on siinä monemoista

Estu tykkää hippaleikeistä, etenkin, jos se tarkoittaa sitä, että se saa juota jonkun perässä ja tarttua edellä menevää hännästä.  EI Estu ole koskaan purrut ketään hännästä, mutta ottanut sen verran kiinni, että pysyy mukavasti perässä – ja voi ehkä jopa hiukan ohjaillakin edellä menevää. Tästä ovat saaneet osansa Estun juoksuleikkeihin suostuneet ystävät, joista kääpiövillakoira Ronja on jo oppinut, että Esther-Schapendoeksen kansa kannattaa juosta pylly ja häntä alhaalla. Ronjan perheessä on toinenkin kääpiövillakoira, Siiri, joka saa Estuun ehkäpä vieläkin enemmän vauhtia kun Ronja.

Estu ei välitä niinkään painileikeistä, mutta suostuu parin kaverinsa ”Ninja Westien ja coctail-Whiskeyn retuutukseen ja kevyeen painiin. Tällöin Estu lähinnä makailee ja antaa toisen koiran kevyesti nyhtää turkista ja öristä korvaa. Joskus Estu voi puolestaan tehdä samaa, mutta yleensä – isompana koirana – antaa pienemmille hiukan enemmän vapauksia.

Estulla on paljon eri rotuisia koirakavereita. – Kaveri valinta perustunee paljon leikkityyliin – ja ehkäpä hiukan siihen kenen omistajan kanssa tykkää ”leikkiä”. Kamuja on useita, mutta osa niistä on sellaisia, jotka saavat Estun ”menemään tilaan”. Toisasiassa Estula ei ole varsinaisia inhokkeja, joidenkin koirien kanssa Estu ei hakeudu leikkimään, vaikka koirapuistossa ei olisi muita koiria, - Mutta niinhän se menee ihmismaailmassakin. Emmehän me ihmisetkään kaikkien kanssa leiki.

Muutamat kamusta, Estu on tuntenut jo pentuajoistaan esim. Ninja (Westie) Aloha (Beagle), Sol (Astralian Kelpie), Lili (kääpiösnautseri) ja Whiskey (coctail). Joihinkin kamuihinsa Estu on tutustunut näiden pentu aikoina; esim. Emma (schapendoes), Siiri (kääpiövillakoira).

Onhan Estulla noita Yksipuolisia ihastuksia, joista ehkäpä vanhin, on koitapuistomme ”vanhaan kalustoon” kuuluva Sekarotuinen Täplä. Tyttö on innoissaan tuosta ”lähes kehäraakista”,  vaikka Täplälle Estu onkin lähes ilmaa, - paitsi ”siihen aikaan vuodesta”.  

Tässä tuli mainittua, joitakin nimiä, mutta nimen puuttuminen, ei tarkoita, ettei kuuluisi Estun sisäpiiriin. Onhan noita muitakin. Jotkut kaverit ovat muuttaneet muualle – ja joku jopa kuollut; - Rexia dobermannia muistellen.

EStu taisi olla ensimmäinen kulmakunnan koira johon Niña Westie aikoinaan tutustui 

Aloha ja Estu ovat tunteneet toisensa pennusta asti 

Esther ja Emma (Lumikuon0 Gemma) taistelevat hanskikkaastani

Lili-käppänä, tykkää kaikesta mikä lentää ja jota voi potkia

Puijon Valloittajat Siiri Jja Esther

Ronja on Poodeli, mutta ei liian hienostunut

Ihmettelyä ja valokuvausressu

-->

Nyt parikin henkilöä on kysynyt, joko on merkkejä ilmassa. Yritän malttaa mieleni. Nyt typy on kyllä pulauttanut parina aamuna ja ehkä, -  EHKÄ - viivytellyt uloslähtemisen kanssa. Olisiko nisät hiukan isommat? Sitä sopii miettiä? Tämä juuri niin tätä. Ajallinen yhteys on, mutta onko syy seurausta. Voisihan nuo oireet olla myös alkavaa valeraskautta.

Samalla mietin, omaa taitoani koiranomistajana: enkö nyt ihan oikeasti osaa tulkina koiraani ja koirani oireita? Yksi ystäväni kertoi saman kaltaisesta tilanteesta: Hänestä tuntuu " yhtenä päivänä tuntuu, että koira on tiineena ja seuravana päivä, ettei ole". 

Ajattelin, että yritän vilauttaa tyttöä, keskiviikkona Estua tutulle eläinlääkärille. Tuttuni ei tee töitä eläinten parissa, mutta onhan hän nyt sentään eläimiä hoitanut. Tietenkin jo viikon kulutta ultraäänitutkimus antaisi tietoa raskaudesta; 28 vuorokauden kuluttua astutuksesta UÄ tutkimus antaa 99,3 prosentin varmuudella tiedon tiineydestä. – Ikävä kyllä ultraääni tutkimuskaan ei varmuudella pentujen määrää tai edes kuntoa.

Viestittelin Basson, - Estun puolison, omistajan kanssa. Basso kuulemma tunnistaa tyttösä nimen. Ja kyllä Estukin taitaa Basson muistaa. Ensimmäisinä päivänähän Estu kerrassaan oleili Eteisessä. – JA kyllä tytön pää nousee kiinnostuneena, kun mainitsee Basson nimen.

Liekö tämäkin samaa sarjaa ”sitä  näkee mitä haluaa”, mutta  Estun Riiaus reissun jälkeen, Estun vaki-poikaystävä Whiskey

jätti Estun vaille huomionosoituksiaan (nylpytystä, kiehnäämistä jne). Aivan kuin tuo pieni sekarotuinen, kuohittu, Espanjan rescue koira” olisi protestoinut, Estun ”syrjähyppyä”. Ehkä Whiskeyn mielestä Estun vierailu ”muka

”(muka) kyvykkäämmän uroksen luona – ja vielä Lahdessa asti”, oli loukkaavaa.

Estu pääsi Passikuvan hakuressullani  oikein oikealle valokuvaajalla löytyihän niitä poseeraus asentoja:

Eikö toi, heijastus läpyskä on jo vähän liikaa?

Lepotauko!

Mä näytä kieltäni ihan kohta!

 Studio Hissi
Kuvaajat Dave Ja

Mukavasti kirjoitettu juttu koiran koiran astutuksesta ja tiineydestä

Tämä Eläinlääkäri Nina Mennan juttu kirjoitettu niin, että asia tulee selväkasi, ilman turhaa tärkeilyä.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CDgQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.spj.fi%2Frodut%2Fsuomenpystykorva%2Fterveys%2Fkoiran%2Blisaantyminen%2F&ei=wQ4hUZWoIeeJ4ASDpYHgDQ&usg=AFQjCNFYK38_xjb5_5Qnqv88tca_XjjspQ&sig2=fPD6tTuBtcyefYTGOmUt9g&bvm=bv.42553238,d.bGE

Olisiko merkkejä - ja voisikos sitä

-->

”Jo” kaksi viikkoa on kulunut Estun toisestakin riiausreissusta ja yritän malttaa mieleni, tarkkaillessani mahdollisia tiineyden oireita. Olisivatko tytön nisät nöpöllään, entä onko ruokahalu ennallaan, entä äänteleekö Estu ihan oikeasti enemmän unissaan vai luulenko vain niin.

Oireiden tarkkailua ja vertailua

Ja vaikeaahan tuo mielen malttaminen on, etenkin, kun vastaavia kokemuksia voi tiedustella Alohan ja Solin omistajilta: – ”Onko teillä (tai siis – koirilla) ollut raskausoireita?” Kävi ilmi, että jotain oireilua on ollut ilmassa, ruokahalun lisääntymistä ja nisien muokkautumista. Pari päivää sitten oli ”pakko” nostaa Estu syliin ha pyytää Alohan omistaja tarkastamaan Estun nisät; olisiko ne  vähän nöpöllään? Ja heti tulee mieleen keskustelu, jolle ”altistuin” kerran uimahallin kahvilassa: Pari pikkuvauvan mammaa vertaili vauvojensa ripulin väriä, määrää ja koostumusta. 

"- Onko sulla ollut aamupahoivointia tai turvottelua?"Aloha Beagle Astutettiin paria päivää aiemmin kuin Esther.

Mitään dramaattisia oireita en ole havainnut (ja nythän niitä vasta voisi alkaa tulla). Tosiaan ehkäpä Estu puhuu unissaan hiukan enemmän, mutta kukapa tietää kiinnitänkö asiaan nyt vain enemmän huomiota. Ruokahalu ei ole muuttunut; aina nirso koiruus ei ole nirsoillut sen enempää.  Ulkoilukin on onnistunut ilman jäkittämistä.

Vauhtia vielä riittää (Kuva Hanna Vuorinen)

Missä Esther! Where is Esther!

 

Yritän malttaa mieleni ja olla hössöttämättä. Koirahan havaitsee omistajansa mielenliikkeet, enkä halua stressata Estua turhaan.  

Mitä saa, mitä vois tehdä?

Raskaus, olipa kyseessä ihmisen tai eläimen raskaus, ei ole sairaus. – Tiedän, että näinhän se on. Silti huomaan miettiväni, että voinko tehdä Estun kanssa jotakin, tai kuinka ihanaa olisi tarjota Estulle hiukan hemmottelua. Voisiko mennä koirauimalaan, olisiko hierontatuokio (ihan ammattilaisen tekemänä), tai voinko ottaa yökylään uutta koiratuttavuutta.

Simppeleitä asioita, jotka ratkaisen toki tunteella, mutta toivottavasti myös järjellä.  – Ja onneksi tarvittaessa voin konsultoida Maria. Uinti olisi houkutteleva vaihtoehto, koska Estu ei enää jännitä uimista; etenkin uittaja on turvallinen ammattilainen. – Mutta jos, uinnin ja hieronnan väliltä pitää valita, voiton veisi hieronta. Estu ei loppupeleissä ole mikään vesihirmu, eikä vesi ole tytölle läheisin elementti. Miksen voisi itsekin hieroa Estua kotisohvalla? 

Huomaan, että ajattelevani, että haluan palkita Estun ”työstä” ; tiineydestä.

Edelleen; miksen voisi hieroa Estua itse; etenkin kun sehän olisi ihanaa yhdessäoloa. Taidanpa ajatella, että vain ammattilainen kelpaisi hierojaksi. – Ja edelleen: nyt hieronnan syynä ei ole sairaus. Voisinkohan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni lopettaa höntyilyn.  

Estu ei ole vesipeto, mutta lumipeto kylläkin

Sijoituskoiruuden omistamisesta

-->

Esther on sijoituskoira. Koiramaailmassa, Koiran sijoittamisella, tarkoitetaan kauppasopimuksella, jossa koiran, jossa koko omistajuus siirtyy kasvattajalta ostajalle vasta koiran pennutuksen jälkeeni. Estun kohdalla sovimme Marin (Lumikuonokennelin omistaja) kanssa, että Esther pennuntettaisiin kerran ennen neljän vuoden ikään ja ennen sitä omistaisimme Estun puoliksi. Tähän päiväänkin asti olen jo vastannut kaikista arkipäiväisistä kuluista (esim. ruoka, vakuutuskulut, rokotukset, eläinlääkärikulut), kun taas Lumikuono  kennelin piikkiin ovat menneet ja tulevat menemään kaikki pennutukseen liittyvät kustannukset (esim. terveystutkimukset, astutukseen liittyvät matkat, tiineen nartun madotus, erityisruokavalio). Tosiaan, kannaltani tärkeä takaraja on, että pentujen syntymän jälkeen tai tytön töytettyä neljä vuotta tyttö on kokonaan minun. MINUN!

Jotkut kasvattajat ovat innokkaita viemään kasvattejaan näyttelyihin ja maksamaan näyttelykustannuksia, mutta tähän ei Kennelin taholta luotu ”paineita”. Olemme käyneet muutamassa näyttelyssä omaan piikkiin ja kerran Marin sponsoroimana. Sijoituskoirulaisuus? Kuulostaa helpolta, eikö?

Periaatteessa se onkin helppoa. Tähän mennessä meillä ei ole ollut Marin kanssa mitään ongelmia tai erimielisyyksiä. Olen toki joskus miettinyt, olenko saattanut stressata Estherin hyvinvoinnista hiukan ylimääristä; ikään kuin vastuuntunnosta Maria kohtaan: Koen, että,  en ole vastuussa Estun hyvinvoinnista vain Estulle, vaan myös Marille ja, jos epäonnistuisin; pettäisin Marin luottamuksen. - Menipä tämä henkilökohtaiseksi. Älä ymmärrä minua, väärin; Mari ei ole koskaan kovistellut minua ”vastaamaan itselleen”, homma on kokonaan korvieni välissä. Varmaa toki on, että olisin pitänyt Estusta yhtä hyvää huolta,  olisipa Estu ollut heti alkuunsa kokonaan  minun tai olisipa Estulla ollut kolme muutakin omistajaa.

Nyt, kun Estun on ollut meidän yhteinen on ollut helppoa kysyä ja soittaa Marielle  esimerkiksi koiran terveyteen liittyvässä asiassa. Onneksi Estu on ollut varsin terve – ja varsinaisia ongelma ”mitä-mun-pitäisi-tehdä—ongelmia” ei ole juurikaan ollut. Mutta silti. Jo tieto siitä, että voi tarvittaessa konsultoida jotakuta niin paljon kokeneempaa, on helpottavaa. Mari on puolestaan ollut saatavilla, mutta ei tungetteleva.

Sijoituskoiran omistajana koiran hyvän hoidon ohella,  velvollisuuteni on ilmoittaa koiruuteni juoksuajan alkamisesta ja terveyteen liittyvistä asioista. Sitten, kun eräänä maanantaina huomasin juoksujen alkaneen (tai oikeamminkin hitusen alkaneen),  koin sekä iloa että jännitystä. – Tästä se nyt sitten alkaa! Rapsutuksia Estulle ja tekstiviesti Marille!

On ollut iloinen sattuma, että parilla ystävälläni on sijoituskoira. Kolmeen näistä olen tutustunut koirapuistossa ja yhden heistä olen tuntenut jo pian 20 vuotta.  Olemme siis voineet vaihtaa kokemuksia sijoituskoiruuden omistajuudesta. Kiinnostavaa on se, että koiriemme kasvattajat ovat  - ainakin päällisin puolin – melko erilaisia. Siinä, missä Mari on kokenut pitkänlinjan ja monen pentueen kasvattaja ja toimii kennelneuvojana, niin toinen on vasta aloitteleva yhden pentueen kasvattaja, kolmas kasvattajana jo kokenut, mutta kiireisen uransa vuoksi koiriaan vain harvakseltaan pennuttava. Näiden kasvattajien osallistuminen sijoituskoiriensa arkeen ja näyttelyihin on ollut erilaista, olipa kyseessä turkinhoito (esim. trimmauksen opettaminen) , koiranäyttelyyn osallistuminen (jopa näyttelyihin vieminen) tai pentutapaamisten järjestäminen. Tunnen Marin lisäksi yhden toisen kasvattajan, joka on antanut koiriaan sijoitukseen. Onkin tuntunut opettavaiselta keskustella hänenkin kanssaan sijoituskoiruuden omistajuudesta – ja koiranomistajuudesta  muutenkin.

Niinhän se on, että katselemalla aidan tuolle puolen ja hyppäämällä vielä aidan ylikin, näkee toisella tavoin kotipihallekin.

Ottaisinko saamani kokemuksen perusteella toisen sijoituskoiran? Kyllä. 

Pennun anturassa näkyi vielä vaalean punaista

Pienen pennun lepohetki

Kaksi päivää virallisten syntymäpäivieni jälkeen - lahja istuskeli kovin tyyriinä ammattikuvaajan kameran edessä. Pakko oli hyödyntää mahdollisuutta, kun itsestäni otettiin pari kuvaa erääsen lehteen.

Se tuli ihan puskita

Onko grilli kuukana jo?

Loppukesän 2012 rengasmatka Hämeessä ja Savossa oli menestys. Kuopiossa Estu sai telmiä, lenkkeillä ja ihan vain oleilla kahden karitsan, ei siis kun kääpiövillakoiran, Siirin ja Ronjan kanssa. Nooh, saman reissun alussa, tuli käytyä testattua tytön suhtautumista kisoihin (kaksin kappalein). Yhteiselo osoittatuin mahdolliseksi, muttei ehkä nyt vielä täysin rakkaudelliseksi. Kissan ruoka sen sijaan herätti Estussa varsin myönteisiä intohimoja. Oma kuppi kyllä jäi syömättä, kissojen herkut sen sijaan eivät.

Esther ja Siiri Puijolla

Voi eih, nyt se kissa meni mökin alle!

Kaikki alkaa Estheristä

-->

Elokuun 28. 2009 Hain Estun Kennen Lumikuonosta
Huomatkaa - kummalla onkaan pidemmät etuhiukset!

Schapendoes-narttu  Lumikuono Esperanza,  a.k.a. Esther (a.k.a  Estu a.k.a Esturi, a.k.a Esther Bester de Nester a.k.a Pöljäke a.k.a Essi (ja äitini mukaan Irkku)  syntyi Lahtelaisessa Kennel Lumikuonossa 23. Toukokuuta 2009.

Päätökseni hankkia itselleni koira 40-vuotis syntymäpäivälahjaksi , on ollut elämäni paras päätös – ja tietenkin paras syntymäpäivälahja, ikinä! Olen ollut koko lähes koko elämäni tekemissä koirien kanssa enemmän tai vähemmän, mutta omaa koiraa en ollut koskaan hankkinut. Syynä ei ollut laiskuus vaan huoli vastuusta. 

Koira-arkkitehtuuria ja -persoonaa

Se, että otin pörröisen Schapendoeksen, oli ulkonäköä ajatellen yllättävä veto. Ulkonäköä ajatellen, esteettistä silmääni ”hiveli” ja toki hivelee vieläkin selkeämuotoiset ja -linjaiset ”Art Deco malliset” koirat. Turkin kampaaminenkin hiukan mietitytti, olisiko kampaamisprojekti parin viikon välein liikaa?  Nyt voi todeta, että kampaussessiot ovat kyllä sen arvoisia. Sitä paitsi kampailen Estua ”erissä” jolloin ei kampaaminenkaan ei ole varsinainen suorite. 
Ja siitä koiran muodosta; ehkei kyseessä ole mikään maailman luokan Art Deco tai funkkis luomus, mutta taidon näyte kokeilevasta ja luovasta (kuka ties hiukan kieliposkella tehdystä) koira-arkkitehtuurista sitäkin enemmän. Kuka voisi vastustaa hieman höntin näköistä parrakasta tyttöä ja on kätkeytynyt etutukkansa alle kuin pikku nörtti. Nörttiä fiksuuttakin tytöstä löytyy. Halutessaan Estu oppii hyvin pian, mutta osaa myös ”tarvittaessa” mököttää tai juonia. Estu voi hyvinkin olla tursake ulkoisesti, mutta mieleltään tyttö on kyllä terävä, niinkin schapendoekset yleensäkin.

Koirapuistossa Estu tykkää leikkiä paimentamis- ja takaa-ajoleikkejä, mutta paini touhut eivät juuri innosta. Hyviä kavereitakin löytyy, joista yksi on jopa schapendes (Lumikuono Gemma). Puistossa tytöstä saattaa kuoriutua poliisi, joka haluaa tappelupukarit kuriin ja puolustaa alakynnessä olevia.  Ei Estu käy kiusaajan kimppuun aggressiolla, mutta sen verran päättävästi ärähtäen , että kiusaaminen on kyllä loppunut. – En tietenkään ole päästänyt tyttöä varsinaisiin tappeluihin.

Ei %€€", toi olikin porkkana....

Ensimmäinen talvi

Kennelnimi velvoittaa

Vanhan suomalaisen elokuvan hengessä

Leikkikavereita koiralle ja omistajalle

On ihanaa, että Estulla on hyviä leikkitovereita – ja mikä parasta näiden leikkitovereiden omistajatkin ovat mukavia. Heidän kanssa on tullut vaihdetuksi ajatuksia ja kokemuksia sekä koiranhoidosta, omistajuudesta että ihan muustakin elämästä. Onkin niin, että Estu on tuonut elämääni iloa monin tavoin ja yksi niistä on se, että olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut jopa tärkeiksi käyneitä ystäviä

HAU-ska sattuma koirapuistomme koirien suhteen on, että Estun lisäksi kaksi muutakin puistossamme käyvää narttua ja – Estun hyvää ystävää – on käynyt astutettavana saman viikon aikana. Tuleekin oleman kiinnostavaa seurata, muuttuuko tyttöjen luonne ja tulevatko nämä yleensä toistensa näkemisestä ”tilaan menevä”  intoilema vai kenties nahistelemaan keskenään.