Esther
on sijoituskoira. Koiramaailmassa, Koiran sijoittamisella, tarkoitetaan
kauppasopimuksella, jossa koiran, jossa koko omistajuus siirtyy
kasvattajalta ostajalle vasta koiran pennutuksen jälkeeni. Estun kohdalla
sovimme Marin (Lumikuonokennelin omistaja) kanssa, että Esther pennuntettaisiin
kerran ennen neljän vuoden ikään ja ennen sitä omistaisimme Estun puoliksi.
Tähän päiväänkin asti olen jo vastannut kaikista arkipäiväisistä kuluista (esim.
ruoka, vakuutuskulut, rokotukset, eläinlääkärikulut), kun taas Lumikuono kennelin piikkiin ovat menneet ja
tulevat menemään kaikki pennutukseen liittyvät kustannukset (esim.
terveystutkimukset, astutukseen liittyvät matkat, tiineen nartun madotus, erityisruokavalio).
Tosiaan, kannaltani tärkeä takaraja on, että pentujen syntymän jälkeen tai
tytön töytettyä neljä vuotta tyttö on kokonaan minun. MINUN!
Jotkut kasvattajat ovat innokkaita viemään kasvattejaan
näyttelyihin ja maksamaan näyttelykustannuksia, mutta tähän ei Kennelin taholta
luotu ”paineita”. Olemme käyneet muutamassa näyttelyssä omaan piikkiin ja
kerran Marin sponsoroimana. Sijoituskoirulaisuus? Kuulostaa helpolta, eikö?
Periaatteessa se onkin helppoa. Tähän mennessä meillä ei ole
ollut Marin kanssa mitään ongelmia tai erimielisyyksiä. Olen toki joskus
miettinyt, olenko saattanut stressata Estherin hyvinvoinnista hiukan
ylimääristä; ikään kuin vastuuntunnosta Maria kohtaan: Koen, että, en ole vastuussa Estun hyvinvoinnista
vain Estulle, vaan myös Marille ja, jos epäonnistuisin; pettäisin Marin
luottamuksen. - Menipä tämä henkilökohtaiseksi. Älä ymmärrä minua, väärin; Mari
ei ole koskaan kovistellut minua ”vastaamaan itselleen”, homma on kokonaan korvieni
välissä. Varmaa toki on, että olisin pitänyt Estusta yhtä hyvää huolta, olisipa Estu ollut heti alkuunsa
kokonaan minun tai olisipa Estulla
ollut kolme muutakin omistajaa.
Nyt, kun Estun on ollut meidän yhteinen on ollut helppoa
kysyä ja soittaa Marielle esimerkiksi koiran terveyteen liittyvässä asiassa. Onneksi
Estu on ollut varsin terve – ja varsinaisia ongelma
”mitä-mun-pitäisi-tehdä—ongelmia” ei ole juurikaan ollut. Mutta silti. Jo tieto
siitä, että voi tarvittaessa konsultoida jotakuta niin paljon kokeneempaa, on
helpottavaa. Mari on puolestaan ollut saatavilla, mutta ei tungetteleva.
Sijoituskoiran omistajana koiran hyvän hoidon ohella, velvollisuuteni on ilmoittaa koiruuteni
juoksuajan alkamisesta ja terveyteen liittyvistä asioista. Sitten, kun eräänä
maanantaina huomasin juoksujen alkaneen (tai oikeamminkin hitusen
alkaneen), koin sekä iloa että
jännitystä. – Tästä se nyt sitten alkaa! Rapsutuksia Estulle ja tekstiviesti
Marille!
On ollut iloinen sattuma, että parilla ystävälläni on
sijoituskoira. Kolmeen näistä olen tutustunut koirapuistossa ja yhden heistä
olen tuntenut jo pian 20 vuotta. Olemme
siis voineet vaihtaa kokemuksia sijoituskoiruuden omistajuudesta. Kiinnostavaa
on se, että koiriemme kasvattajat ovat
- ainakin päällisin puolin – melko erilaisia. Siinä, missä Mari on
kokenut pitkänlinjan ja monen pentueen kasvattaja ja toimii kennelneuvojana,
niin toinen on vasta aloitteleva yhden pentueen kasvattaja, kolmas kasvattajana
jo kokenut, mutta kiireisen uransa vuoksi koiriaan vain harvakseltaan
pennuttava. Näiden kasvattajien osallistuminen sijoituskoiriensa arkeen ja
näyttelyihin on ollut erilaista, olipa kyseessä turkinhoito (esim. trimmauksen
opettaminen) , koiranäyttelyyn osallistuminen (jopa näyttelyihin vieminen) tai
pentutapaamisten järjestäminen. Tunnen Marin lisäksi yhden toisen kasvattajan,
joka on antanut koiriaan sijoitukseen. Onkin tuntunut opettavaiselta
keskustella hänenkin kanssaan sijoituskoiruuden omistajuudesta – ja koiranomistajuudesta
muutenkin.
Niinhän se on, että katselemalla aidan tuolle puolen ja
hyppäämällä vielä aidan ylikin, näkee toisella tavoin kotipihallekin.
Ottaisinko saamani kokemuksen perusteella toisen
sijoituskoiran? Kyllä.
Pennun anturassa näkyi vielä vaalean punaista |
Pienen pennun lepohetki |
Tässä Laran blogi http://tanskandoggilara.blogspot.fi/
VastaaPoistaOlisikohan mahdollista koota kaikkien Bragun koirien blogien osoitteet johonkin tiedostoon, josta ne löytyisivät helposti.
Hyvä idea... Ainakin voisi laittaa FB:hen tieduselun!
VastaaPoista