Tietoja minusta

Oma kuva
Tammi-helmikuun taitteessa Pian nelivuotias Schapendoes-narttu Lumikuono Esperanza a.k.a Est(h)er a.k.a Estu pääsi riiaamaan LUMIKUONO BASAJAUN a.k.a Basson kanssa. Tästä alkaakoin uusi vaihe koirulaisen ja minun elmässä. Tämän blogi syntyi halusta kertoa hiukan Esteristä ja pentujen odottelusta.

Translate

lauantai 16. helmikuuta 2013

Olisiko merkkejä - ja voisikos sitä

-->
”Jo” kaksi viikkoa on kulunut Estun toisestakin riiausreissusta ja yritän malttaa mieleni, tarkkaillessani mahdollisia tiineyden oireita. Olisivatko tytön nisät nöpöllään, entä onko ruokahalu ennallaan, entä äänteleekö Estu ihan oikeasti enemmän unissaan vai luulenko vain niin.

Oireiden tarkkailua ja vertailua

Ja vaikeaahan tuo mielen malttaminen on, etenkin, kun vastaavia kokemuksia voi tiedustella Alohan ja Solin omistajilta: – ”Onko teillä (tai siis – koirilla) ollut raskausoireita?” Kävi ilmi, että jotain oireilua on ollut ilmassa, ruokahalun lisääntymistä ja nisien muokkautumista. Pari päivää sitten oli ”pakko” nostaa Estu syliin ha pyytää Alohan omistaja tarkastamaan Estun nisät; olisiko ne  vähän nöpöllään? Ja heti tulee mieleen keskustelu, jolle ”altistuin” kerran uimahallin kahvilassa: Pari pikkuvauvan mammaa vertaili vauvojensa ripulin väriä, määrää ja koostumusta. 
"- Onko sulla ollut aamupahoivointia tai turvottelua?"Aloha Beagle Astutettiin paria päivää aiemmin kuin Esther.
Mitään dramaattisia oireita en ole havainnut (ja nythän niitä vasta voisi alkaa tulla). Tosiaan ehkäpä Estu puhuu unissaan hiukan enemmän, mutta kukapa tietää kiinnitänkö asiaan nyt vain enemmän huomiota. Ruokahalu ei ole muuttunut; aina nirso koiruus ei ole nirsoillut sen enempää.  Ulkoilukin on onnistunut ilman jäkittämistä.
Vauhtia vielä riittää (Kuva Hanna Vuorinen)

Missä Esther! Where is Esther!

 
Yritän malttaa mieleni ja olla hössöttämättä. Koirahan havaitsee omistajansa mielenliikkeet, enkä halua stressata Estua turhaan.  

Mitä saa, mitä vois tehdä?

Raskaus, olipa kyseessä ihmisen tai eläimen raskaus, ei ole sairaus. – Tiedän, että näinhän se on. Silti huomaan miettiväni, että voinko tehdä Estun kanssa jotakin, tai kuinka ihanaa olisi tarjota Estulle hiukan hemmottelua. Voisiko mennä koirauimalaan, olisiko hierontatuokio (ihan ammattilaisen tekemänä), tai voinko ottaa yökylään uutta koiratuttavuutta.

Simppeleitä asioita, jotka ratkaisen toki tunteella, mutta toivottavasti myös järjellä.  – Ja onneksi tarvittaessa voin konsultoida Maria. Uinti olisi houkutteleva vaihtoehto, koska Estu ei enää jännitä uimista; etenkin uittaja on turvallinen ammattilainen. – Mutta jos, uinnin ja hieronnan väliltä pitää valita, voiton veisi hieronta. Estu ei loppupeleissä ole mikään vesihirmu, eikä vesi ole tytölle läheisin elementti. Miksen voisi itsekin hieroa Estua kotisohvalla? 

Huomaan, että ajattelevani, että haluan palkita Estun ”työstä” ; tiineydestä.
Edelleen; miksen voisi hieroa Estua itse; etenkin kun sehän olisi ihanaa yhdessäoloa. Taidanpa ajatella, että vain ammattilainen kelpaisi hierojaksi. – Ja edelleen: nyt hieronnan syynä ei ole sairaus. Voisinkohan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni lopettaa höntyilyn.  
Estu ei ole vesipeto, mutta lumipeto kylläkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti