Kavreita on siinä monemoista

Estu tykkää hippaleikeistä, etenkin, jos se tarkoittaa sitä, että se saa juota jonkun perässä ja tarttua edellä menevää hännästä.  EI Estu ole koskaan purrut ketään hännästä, mutta ottanut sen verran kiinni, että pysyy mukavasti perässä – ja voi ehkä jopa hiukan ohjaillakin edellä menevää. Tästä ovat saaneet osansa Estun juoksuleikkeihin suostuneet ystävät, joista kääpiövillakoira Ronja on jo oppinut, että Esther-Schapendoeksen kansa kannattaa juosta pylly ja häntä alhaalla. Ronjan perheessä on toinenkin kääpiövillakoira, Siiri, joka saa Estuun ehkäpä vieläkin enemmän vauhtia kun Ronja.

Estu ei välitä niinkään painileikeistä, mutta suostuu parin kaverinsa ”Ninja Westien ja coctail-Whiskeyn retuutukseen ja kevyeen painiin. Tällöin Estu lähinnä makailee ja antaa toisen koiran kevyesti nyhtää turkista ja öristä korvaa. Joskus Estu voi puolestaan tehdä samaa, mutta yleensä – isompana koirana – antaa pienemmille hiukan enemmän vapauksia.

Estulla on paljon eri rotuisia koirakavereita. – Kaveri valinta perustunee paljon leikkityyliin – ja ehkäpä hiukan siihen kenen omistajan kanssa tykkää ”leikkiä”. Kamuja on useita, mutta osa niistä on sellaisia, jotka saavat Estun ”menemään tilaan”. Toisasiassa Estula ei ole varsinaisia inhokkeja, joidenkin koirien kanssa Estu ei hakeudu leikkimään, vaikka koirapuistossa ei olisi muita koiria, - Mutta niinhän se menee ihmismaailmassakin. Emmehän me ihmisetkään kaikkien kanssa leiki.

Muutamat kamusta, Estu on tuntenut jo pentuajoistaan esim. Ninja (Westie) Aloha (Beagle), Sol (Astralian Kelpie), Lili (kääpiösnautseri) ja Whiskey (coctail). Joihinkin kamuihinsa Estu on tutustunut näiden pentu aikoina; esim. Emma (schapendoes), Siiri (kääpiövillakoira).

Onhan Estulla noita Yksipuolisia ihastuksia, joista ehkäpä vanhin, on koitapuistomme ”vanhaan kalustoon” kuuluva Sekarotuinen Täplä. Tyttö on innoissaan tuosta ”lähes kehäraakista”,  vaikka Täplälle Estu onkin lähes ilmaa, - paitsi ”siihen aikaan vuodesta”.  

Tässä tuli mainittua, joitakin nimiä, mutta nimen puuttuminen, ei tarkoita, ettei kuuluisi Estun sisäpiiriin. Onhan noita muitakin. Jotkut kaverit ovat muuttaneet muualle – ja joku jopa kuollut; - Rexia dobermannia muistellen.

EStu taisi olla ensimmäinen kulmakunnan koira johon Niña Westie aikoinaan tutustui 

Aloha ja Estu ovat tunteneet toisensa pennusta asti 

Esther ja Emma (Lumikuon0 Gemma) taistelevat hanskikkaastani

Lili-käppänä, tykkää kaikesta mikä lentää ja jota voi potkia

Puijon Valloittajat Siiri Jja Esther

Ronja on Poodeli, mutta ei liian hienostunut

Ihmettelyä ja valokuvausressu

-->

Nyt parikin henkilöä on kysynyt, joko on merkkejä ilmassa. Yritän malttaa mieleni. Nyt typy on kyllä pulauttanut parina aamuna ja ehkä, -  EHKÄ - viivytellyt uloslähtemisen kanssa. Olisiko nisät hiukan isommat? Sitä sopii miettiä? Tämä juuri niin tätä. Ajallinen yhteys on, mutta onko syy seurausta. Voisihan nuo oireet olla myös alkavaa valeraskautta.

Samalla mietin, omaa taitoani koiranomistajana: enkö nyt ihan oikeasti osaa tulkina koiraani ja koirani oireita? Yksi ystäväni kertoi saman kaltaisesta tilanteesta: Hänestä tuntuu " yhtenä päivänä tuntuu, että koira on tiineena ja seuravana päivä, ettei ole". 

Ajattelin, että yritän vilauttaa tyttöä, keskiviikkona Estua tutulle eläinlääkärille. Tuttuni ei tee töitä eläinten parissa, mutta onhan hän nyt sentään eläimiä hoitanut. Tietenkin jo viikon kulutta ultraäänitutkimus antaisi tietoa raskaudesta; 28 vuorokauden kuluttua astutuksesta UÄ tutkimus antaa 99,3 prosentin varmuudella tiedon tiineydestä. – Ikävä kyllä ultraääni tutkimuskaan ei varmuudella pentujen määrää tai edes kuntoa.

Viestittelin Basson, - Estun puolison, omistajan kanssa. Basso kuulemma tunnistaa tyttösä nimen. Ja kyllä Estukin taitaa Basson muistaa. Ensimmäisinä päivänähän Estu kerrassaan oleili Eteisessä. – JA kyllä tytön pää nousee kiinnostuneena, kun mainitsee Basson nimen.

Liekö tämäkin samaa sarjaa ”sitä  näkee mitä haluaa”, mutta  Estun Riiaus reissun jälkeen, Estun vaki-poikaystävä Whiskey

jätti Estun vaille huomionosoituksiaan (nylpytystä, kiehnäämistä jne). Aivan kuin tuo pieni sekarotuinen, kuohittu, Espanjan rescue koira” olisi protestoinut, Estun ”syrjähyppyä”. Ehkä Whiskeyn mielestä Estun vierailu ”muka

”(muka) kyvykkäämmän uroksen luona – ja vielä Lahdessa asti”, oli loukkaavaa.

Estu pääsi Passikuvan hakuressullani  oikein oikealle valokuvaajalla löytyihän niitä poseeraus asentoja:

Eikö toi, heijastus läpyskä on jo vähän liikaa?

Lepotauko!

Mä näytä kieltäni ihan kohta!

 Studio Hissi
Kuvaajat Dave Ja

Mukavasti kirjoitettu juttu koiran koiran astutuksesta ja tiineydestä

Tämä Eläinlääkäri Nina Mennan juttu kirjoitettu niin, että asia tulee selväkasi, ilman turhaa tärkeilyä.

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CDgQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.spj.fi%2Frodut%2Fsuomenpystykorva%2Fterveys%2Fkoiran%2Blisaantyminen%2F&ei=wQ4hUZWoIeeJ4ASDpYHgDQ&usg=AFQjCNFYK38_xjb5_5Qnqv88tca_XjjspQ&sig2=fPD6tTuBtcyefYTGOmUt9g&bvm=bv.42553238,d.bGE

Olisiko merkkejä - ja voisikos sitä

-->

”Jo” kaksi viikkoa on kulunut Estun toisestakin riiausreissusta ja yritän malttaa mieleni, tarkkaillessani mahdollisia tiineyden oireita. Olisivatko tytön nisät nöpöllään, entä onko ruokahalu ennallaan, entä äänteleekö Estu ihan oikeasti enemmän unissaan vai luulenko vain niin.

Oireiden tarkkailua ja vertailua

Ja vaikeaahan tuo mielen malttaminen on, etenkin, kun vastaavia kokemuksia voi tiedustella Alohan ja Solin omistajilta: – ”Onko teillä (tai siis – koirilla) ollut raskausoireita?” Kävi ilmi, että jotain oireilua on ollut ilmassa, ruokahalun lisääntymistä ja nisien muokkautumista. Pari päivää sitten oli ”pakko” nostaa Estu syliin ha pyytää Alohan omistaja tarkastamaan Estun nisät; olisiko ne  vähän nöpöllään? Ja heti tulee mieleen keskustelu, jolle ”altistuin” kerran uimahallin kahvilassa: Pari pikkuvauvan mammaa vertaili vauvojensa ripulin väriä, määrää ja koostumusta. 

"- Onko sulla ollut aamupahoivointia tai turvottelua?"Aloha Beagle Astutettiin paria päivää aiemmin kuin Esther.

Mitään dramaattisia oireita en ole havainnut (ja nythän niitä vasta voisi alkaa tulla). Tosiaan ehkäpä Estu puhuu unissaan hiukan enemmän, mutta kukapa tietää kiinnitänkö asiaan nyt vain enemmän huomiota. Ruokahalu ei ole muuttunut; aina nirso koiruus ei ole nirsoillut sen enempää.  Ulkoilukin on onnistunut ilman jäkittämistä.

Vauhtia vielä riittää (Kuva Hanna Vuorinen)

Missä Esther! Where is Esther!

 

Yritän malttaa mieleni ja olla hössöttämättä. Koirahan havaitsee omistajansa mielenliikkeet, enkä halua stressata Estua turhaan.  

Mitä saa, mitä vois tehdä?

Raskaus, olipa kyseessä ihmisen tai eläimen raskaus, ei ole sairaus. – Tiedän, että näinhän se on. Silti huomaan miettiväni, että voinko tehdä Estun kanssa jotakin, tai kuinka ihanaa olisi tarjota Estulle hiukan hemmottelua. Voisiko mennä koirauimalaan, olisiko hierontatuokio (ihan ammattilaisen tekemänä), tai voinko ottaa yökylään uutta koiratuttavuutta.

Simppeleitä asioita, jotka ratkaisen toki tunteella, mutta toivottavasti myös järjellä.  – Ja onneksi tarvittaessa voin konsultoida Maria. Uinti olisi houkutteleva vaihtoehto, koska Estu ei enää jännitä uimista; etenkin uittaja on turvallinen ammattilainen. – Mutta jos, uinnin ja hieronnan väliltä pitää valita, voiton veisi hieronta. Estu ei loppupeleissä ole mikään vesihirmu, eikä vesi ole tytölle läheisin elementti. Miksen voisi itsekin hieroa Estua kotisohvalla? 

Huomaan, että ajattelevani, että haluan palkita Estun ”työstä” ; tiineydestä.

Edelleen; miksen voisi hieroa Estua itse; etenkin kun sehän olisi ihanaa yhdessäoloa. Taidanpa ajatella, että vain ammattilainen kelpaisi hierojaksi. – Ja edelleen: nyt hieronnan syynä ei ole sairaus. Voisinkohan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni lopettaa höntyilyn.  

Estu ei ole vesipeto, mutta lumipeto kylläkin

Sijoituskoiruuden omistamisesta

-->

Esther on sijoituskoira. Koiramaailmassa, Koiran sijoittamisella, tarkoitetaan kauppasopimuksella, jossa koiran, jossa koko omistajuus siirtyy kasvattajalta ostajalle vasta koiran pennutuksen jälkeeni. Estun kohdalla sovimme Marin (Lumikuonokennelin omistaja) kanssa, että Esther pennuntettaisiin kerran ennen neljän vuoden ikään ja ennen sitä omistaisimme Estun puoliksi. Tähän päiväänkin asti olen jo vastannut kaikista arkipäiväisistä kuluista (esim. ruoka, vakuutuskulut, rokotukset, eläinlääkärikulut), kun taas Lumikuono  kennelin piikkiin ovat menneet ja tulevat menemään kaikki pennutukseen liittyvät kustannukset (esim. terveystutkimukset, astutukseen liittyvät matkat, tiineen nartun madotus, erityisruokavalio). Tosiaan, kannaltani tärkeä takaraja on, että pentujen syntymän jälkeen tai tytön töytettyä neljä vuotta tyttö on kokonaan minun. MINUN!

Jotkut kasvattajat ovat innokkaita viemään kasvattejaan näyttelyihin ja maksamaan näyttelykustannuksia, mutta tähän ei Kennelin taholta luotu ”paineita”. Olemme käyneet muutamassa näyttelyssä omaan piikkiin ja kerran Marin sponsoroimana. Sijoituskoirulaisuus? Kuulostaa helpolta, eikö?

Periaatteessa se onkin helppoa. Tähän mennessä meillä ei ole ollut Marin kanssa mitään ongelmia tai erimielisyyksiä. Olen toki joskus miettinyt, olenko saattanut stressata Estherin hyvinvoinnista hiukan ylimääristä; ikään kuin vastuuntunnosta Maria kohtaan: Koen, että,  en ole vastuussa Estun hyvinvoinnista vain Estulle, vaan myös Marille ja, jos epäonnistuisin; pettäisin Marin luottamuksen. - Menipä tämä henkilökohtaiseksi. Älä ymmärrä minua, väärin; Mari ei ole koskaan kovistellut minua ”vastaamaan itselleen”, homma on kokonaan korvieni välissä. Varmaa toki on, että olisin pitänyt Estusta yhtä hyvää huolta,  olisipa Estu ollut heti alkuunsa kokonaan  minun tai olisipa Estulla ollut kolme muutakin omistajaa.

Nyt, kun Estun on ollut meidän yhteinen on ollut helppoa kysyä ja soittaa Marielle  esimerkiksi koiran terveyteen liittyvässä asiassa. Onneksi Estu on ollut varsin terve – ja varsinaisia ongelma ”mitä-mun-pitäisi-tehdä—ongelmia” ei ole juurikaan ollut. Mutta silti. Jo tieto siitä, että voi tarvittaessa konsultoida jotakuta niin paljon kokeneempaa, on helpottavaa. Mari on puolestaan ollut saatavilla, mutta ei tungetteleva.

Sijoituskoiran omistajana koiran hyvän hoidon ohella,  velvollisuuteni on ilmoittaa koiruuteni juoksuajan alkamisesta ja terveyteen liittyvistä asioista. Sitten, kun eräänä maanantaina huomasin juoksujen alkaneen (tai oikeamminkin hitusen alkaneen),  koin sekä iloa että jännitystä. – Tästä se nyt sitten alkaa! Rapsutuksia Estulle ja tekstiviesti Marille!

On ollut iloinen sattuma, että parilla ystävälläni on sijoituskoira. Kolmeen näistä olen tutustunut koirapuistossa ja yhden heistä olen tuntenut jo pian 20 vuotta.  Olemme siis voineet vaihtaa kokemuksia sijoituskoiruuden omistajuudesta. Kiinnostavaa on se, että koiriemme kasvattajat ovat  - ainakin päällisin puolin – melko erilaisia. Siinä, missä Mari on kokenut pitkänlinjan ja monen pentueen kasvattaja ja toimii kennelneuvojana, niin toinen on vasta aloitteleva yhden pentueen kasvattaja, kolmas kasvattajana jo kokenut, mutta kiireisen uransa vuoksi koiriaan vain harvakseltaan pennuttava. Näiden kasvattajien osallistuminen sijoituskoiriensa arkeen ja näyttelyihin on ollut erilaista, olipa kyseessä turkinhoito (esim. trimmauksen opettaminen) , koiranäyttelyyn osallistuminen (jopa näyttelyihin vieminen) tai pentutapaamisten järjestäminen. Tunnen Marin lisäksi yhden toisen kasvattajan, joka on antanut koiriaan sijoitukseen. Onkin tuntunut opettavaiselta keskustella hänenkin kanssaan sijoituskoiruuden omistajuudesta – ja koiranomistajuudesta  muutenkin.

Niinhän se on, että katselemalla aidan tuolle puolen ja hyppäämällä vielä aidan ylikin, näkee toisella tavoin kotipihallekin.

Ottaisinko saamani kokemuksen perusteella toisen sijoituskoiran? Kyllä. 

Pennun anturassa näkyi vielä vaalean punaista

Pienen pennun lepohetki

Kaksi päivää virallisten syntymäpäivieni jälkeen - lahja istuskeli kovin tyyriinä ammattikuvaajan kameran edessä. Pakko oli hyödyntää mahdollisuutta, kun itsestäni otettiin pari kuvaa erääsen lehteen.

Se tuli ihan puskita

Onko grilli kuukana jo?

Loppukesän 2012 rengasmatka Hämeessä ja Savossa oli menestys. Kuopiossa Estu sai telmiä, lenkkeillä ja ihan vain oleilla kahden karitsan, ei siis kun kääpiövillakoiran, Siirin ja Ronjan kanssa. Nooh, saman reissun alussa, tuli käytyä testattua tytön suhtautumista kisoihin (kaksin kappalein). Yhteiselo osoittatuin mahdolliseksi, muttei ehkä nyt vielä täysin rakkaudelliseksi. Kissan ruoka sen sijaan herätti Estussa varsin myönteisiä intohimoja. Oma kuppi kyllä jäi syömättä, kissojen herkut sen sijaan eivät.

Esther ja Siiri Puijolla

Voi eih, nyt se kissa meni mökin alle!

Kaikki alkaa Estheristä

-->

Elokuun 28. 2009 Hain Estun Kennen Lumikuonosta
Huomatkaa - kummalla onkaan pidemmät etuhiukset!

Schapendoes-narttu  Lumikuono Esperanza,  a.k.a. Esther (a.k.a  Estu a.k.a Esturi, a.k.a Esther Bester de Nester a.k.a Pöljäke a.k.a Essi (ja äitini mukaan Irkku)  syntyi Lahtelaisessa Kennel Lumikuonossa 23. Toukokuuta 2009.

Päätökseni hankkia itselleni koira 40-vuotis syntymäpäivälahjaksi , on ollut elämäni paras päätös – ja tietenkin paras syntymäpäivälahja, ikinä! Olen ollut koko lähes koko elämäni tekemissä koirien kanssa enemmän tai vähemmän, mutta omaa koiraa en ollut koskaan hankkinut. Syynä ei ollut laiskuus vaan huoli vastuusta. 

Koira-arkkitehtuuria ja -persoonaa

Se, että otin pörröisen Schapendoeksen, oli ulkonäköä ajatellen yllättävä veto. Ulkonäköä ajatellen, esteettistä silmääni ”hiveli” ja toki hivelee vieläkin selkeämuotoiset ja -linjaiset ”Art Deco malliset” koirat. Turkin kampaaminenkin hiukan mietitytti, olisiko kampaamisprojekti parin viikon välein liikaa?  Nyt voi todeta, että kampaussessiot ovat kyllä sen arvoisia. Sitä paitsi kampailen Estua ”erissä” jolloin ei kampaaminenkaan ei ole varsinainen suorite. 
Ja siitä koiran muodosta; ehkei kyseessä ole mikään maailman luokan Art Deco tai funkkis luomus, mutta taidon näyte kokeilevasta ja luovasta (kuka ties hiukan kieliposkella tehdystä) koira-arkkitehtuurista sitäkin enemmän. Kuka voisi vastustaa hieman höntin näköistä parrakasta tyttöä ja on kätkeytynyt etutukkansa alle kuin pikku nörtti. Nörttiä fiksuuttakin tytöstä löytyy. Halutessaan Estu oppii hyvin pian, mutta osaa myös ”tarvittaessa” mököttää tai juonia. Estu voi hyvinkin olla tursake ulkoisesti, mutta mieleltään tyttö on kyllä terävä, niinkin schapendoekset yleensäkin.

Koirapuistossa Estu tykkää leikkiä paimentamis- ja takaa-ajoleikkejä, mutta paini touhut eivät juuri innosta. Hyviä kavereitakin löytyy, joista yksi on jopa schapendes (Lumikuono Gemma). Puistossa tytöstä saattaa kuoriutua poliisi, joka haluaa tappelupukarit kuriin ja puolustaa alakynnessä olevia.  Ei Estu käy kiusaajan kimppuun aggressiolla, mutta sen verran päättävästi ärähtäen , että kiusaaminen on kyllä loppunut. – En tietenkään ole päästänyt tyttöä varsinaisiin tappeluihin.

Ei %€€", toi olikin porkkana....

Ensimmäinen talvi

Kennelnimi velvoittaa

Vanhan suomalaisen elokuvan hengessä

Leikkikavereita koiralle ja omistajalle

On ihanaa, että Estulla on hyviä leikkitovereita – ja mikä parasta näiden leikkitovereiden omistajatkin ovat mukavia. Heidän kanssa on tullut vaihdetuksi ajatuksia ja kokemuksia sekä koiranhoidosta, omistajuudesta että ihan muustakin elämästä. Onkin niin, että Estu on tuonut elämääni iloa monin tavoin ja yksi niistä on se, että olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut jopa tärkeiksi käyneitä ystäviä

HAU-ska sattuma koirapuistomme koirien suhteen on, että Estun lisäksi kaksi muutakin puistossamme käyvää narttua ja – Estun hyvää ystävää – on käynyt astutettavana saman viikon aikana. Tuleekin oleman kiinnostavaa seurata, muuttuuko tyttöjen luonne ja tulevatko nämä yleensä toistensa näkemisestä ”tilaan menevä”  intoilema vai kenties nahistelemaan keskenään.