 |
| Linnanmäen kukkulalla paria päivää ennen Lahteen menoa |
On mennyt lähes viikko, kun vein Estun Lahteen
aloittelemaan mammalomaansa. Tunteet olivat ja ovat vieläkin hiukan
ristiriitaiset: Edessä olevat kolmen kuukauden ero tuntuu pitkältä, mutta tiedän
että tyttö on hyvässä hoidossa ja hyvää ja taidokasta hoitoa rakkaudella ja
ympärillä on aina leikkikavereita. Ja toki, kyllähän minä pääsen kyläilemään
pentujen synnyttyä. On hassua, kun huomaan tekeväni jotakin ihan kuin tyttö olisi vielä kotona: nousen varovaisesti sängystä (Estu makoilee monesti puolittain sänkyni alla), sanon jotakin kotiini tultuani jne.
Oli ihanaa saada Marilta viesti ensimmäisen yön jälkeen
”Kaikki hyvin viesti”. Estu oli jo
ensimmäisenä yönä löytänyt tiensä isäntäväen sänkyyn nukkumaan keittiössä
nukkumisen sijaan”. Tieto ilahdutti… Tyttö oli kotiutunut siinä määrin että oli
lähtenyt ”vieraaseen sänkyyn”. Ja liekö Estun kotoutumista auttanut se, että
oma emokin asustelee Lumikuonolassa.
Ystäväni kyseli Estun tulevien pentujen väreistä. Onhan
isä varsin väritykseltään tummanpuhuva. Totesin, ettei kasvattajien peruskurssi
riittäisi, muuhun kuin spekulointiin ja käännyin Marin puoleen. Kävi ilmi, että
vaihtoehtoja on kuulemma laidasta laitaan; koska Sekä Estun, että Basson perimässä
on tarjolla erilaisia värimahdollisuuksia. Voi olla Estun kaltainen
musta-valkoinen, Isän kaltainen tumma tai sitten sitten ruskeahkoon menevä. Kaikki
kivoja värejä. Tietysti meillä jokaisella on omat mieltymyksemme. Vaikkei se
väri rapsutustuntumaan vaikutakaan.
Tosiaan tuli tuossa käytyä kasvattajan peruskurssi ja nyt voisin
teoriassa hakea Kennelnimeä. Voisihan tuota, mutta ainakaan vielä minulla ei
ole suunnitteilla alkaa varsinaiseen kasvatustoimintaan. – Tarvitaan vielä
lisää tietoa ja kokemusta – ja sopivat asuinolosuhteet – ja riittävästi
pääomaa. Jo, ajatus siitä kuinka opettaa 5-6-7 kuukauden ikäisiä pentuja ulkona
liikkumiseen kerrostalo-olosuhteissa. Ehkäpä 1-3 pentua vielä menisi, mutta
8-10 olisikin ihan eri juttu. Ajatus
pentueen synnytyksen valvomisesta yksin tuntuu kanssa aika hurjalta. Kiitos
vain yliopistosairaalamaailmasta takkiin jäänyt ”kaikki vähääkään
sairauteen/hyvinvointiin liittyvä voi ennä muutamassa sekunnissa päin
prinkkalaa ja tarvitsee spesialistin” . Mutta kukapa tietää, ehkä jonakin päivänä minulla on kennel,
jossa pyörii iloinen pentua. Nyt on olen iloinen, että Estu synnyttää ja hoivaa
pentunsa turvallisissa tai taitavissa olosuhteissa.
 |
| Matkalla lahteen 09.03.2013 |
 |
| Viimeinen kävely linnanmäen kukkulalla ennen Lahteen lähtöä |
